Olemme olemassa toistemme kautta. Kasvamme itseksi niiden
tunnekokemusten kautta, joita yhteys toiseen synnyttää. Tarvitsemme vahvoja
tunnekokemuksia löytääksemme omat emootiot. Näin kertovat viime aikaiset
peilisolututkimuksetkin.
Miksi sitten teemme kaikkemme ettei mikään tuntuisi miltään.
On noloa olla väärässä, mokata, mieluummin laitamme valkoisen valheen toisensa
perään niin että emme osaa itse rakentamastamme labyrintista ulos.
Selitykset kuulostavat selityksiltä, jokainen selitys vie
kauemmaksi arvostuksesta, vilpittömyydestä ja rehellisestä yhteydestä.
Mitä tapahtuu minulle, kun tavaramerkkini on akrobaattiset
selitykseni, löydän uskomattomia yhteyksiä asioiden välillä, loistavia
kertomuksia siitä etten ole voinut olla vastuussa siitä ja tuosta ja tästä, kuinka
elämää suuremmat vastoinkäymiset ovat tehneet mahdottomiksi hyvät
tarkoitukseni.
Keskiverto tunneälyllä varustettu kuuntelija tunnistaa
valheen kolmannen sekunnin jälkeen. Selityksille nyökkäily on se jälkeen
puhdasta empatiaa
Seuraava kerta menee samalla koreografialla ja sitten taas
uudestaan. Henkinen välimatka kasvaa ja
kasvaa.
Parisuhteessa tilanne määritellään erilleen kasvuksi,
työelämässä selittäjän annetaan hoitaa omat hommansa, mutta
yhteisvastuullisuutta on vaikea välttää. Siksi vastuunvälttäjä alkaa ottaa selityksineen muita päähän.
Valkoiset valheet ja vastuun pois selittäminen näivettävät,
vievät ilon.
Lainataan toisten viisauksia
REHELLISYYS
Rehellisyys ei ole lyömäase, vaan se on luottamuksen kivijalka.
Jos lähtee rikolliselle tielle, niin aikansa kuljettuaan pitää sitä ainoana oikeana.
Ajattelemattomuus ei ole rehellisyyttä.
Jos asialla näkee arvoa, antaa se tavoittelemisen voimaa.
Sisäinen ryhti tuottaa ulkoista rehellisyyttä.
Henkisen voiman vähyys saa ihmisen hakemaan nautintonsa alistamisesta ja varastelemisesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Peilisolu
