Uskoamme siihen, kuinka voimme ymmärtää toisia luottamalla omaan kokemukseen ja logiikkaan, voi ihmetellä liki päivittäin seuraamalla erinäisten asioiden uutisointia. On se ihme etteivät kreikkalaiset toimi samalla loogikalla kuin me täällä tai kuinka voimme ymmärtää Norjan joukkosurmaajan motiiveja.
Yhdessä eläminen ja toimiminen edellyttää joitakin yhteisiä pelissäntöjä, mutta kenen pitää sopeutua toiseen. Tietenkin mieluusti sen toisen minuun, mutta entäs jos sen toisen mieli on vain niin kiinni omassa kultuurissaan tai jossain täysin tavoittamattomassa.
Kenen on vastuu vihastamme, pettymyksestämme ja pelostamme, kun turhaudemme sen toisen epäloogisuuteen, jota mielellään määrittelemme. Kuka on vastuussa, että yritetään toimia yhdessä vastoin kaikkija historiallisia faktoja, kulttuurisia arvoja.
Kun totuudella on eri merkitys, kun arvoilla ja motiiveilla on eri merkitys. Tai ei ole olemassa mitään totuutta, on vain tämä hetki, jossa maksimoidaan mahdollinen tuleva oma potti.
Kenen pitäisi ymmärtää ja mitä.
Suhteellisen lyhyellä aikavälillä olemme oppineet, että media manipuloi meitä ja rankasti. Otsikon takana voi olla ihan mitä vaan, loogisuus on meidän uteliaisuudella rahastaminen, ja seuraava lause nolaa meidät ja utelaisuutemme. Mitä voimme odottaa toisilta, mistä voimme kuvitella vallitsevan jonkin asteinen yhteiskuntasopimus, tosin sanoen mihin arvoihin voimme enää luottaa. Vai tyydymme vain miettimään kulloisia motiiveja ja sitä kautta päättelemme mahdollisen "totuuden".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti